Kuva: Hannu Laatunen / Kuvalaatunen Oy

Keskustelu metsistä ja hakkuista käy kuumana. Harvapa näyttää miettivän, mitä metsä on. Se ei ole pelkkiä puunrunkoja pystysssä tai pinossa eikä keskusteluja aukoista tai arvista maaperässä. Metsä on systeemi, jossa on monipuolinen kasvilajisto puineen, pensaineen ja varpuineen. Se on satojen hyönteisten syteemi, tuhansien mikrobien koti ja satojen eläinlajien paikka. Metsä tuottaa ison osan hapestamme, puhdistaa juomavetemme ja varastoi sen monien muiden systeemien käyttöön. Metsät soineen ovat myös tärkein hiilivarastomme.

Paljon ovat metsäasiantuntijamme ja poliitikot kiivailleet metsien hakkuista ja hiilen sidonnasta. Lähes kaikki ovat kuitenkin puhuneet vain puista, rungoista ja hakkuista. Metsää ei ole nähty puilta. Yhtään kirjoitusta en ole huomannut, jossa olisi kerrottu hyvien metsien hiilivaroista noin 30 % olevan metsämaan pieneliöstössä. Niistä yksi tärkeimpiä ovat sienet, joiden avulla puut saavat veden ja ravinteensa kasvuun, jolla sidotaan hiiltä. Ilman sienijuurta ei ole puita.

Talouden kannalta tulovirtaa saadaan metsämaiden aineettomasta käytöstä sekä metsässä kasvavien tuotteiden myynnistä. Ekosysteemipalvelut ovat vielä oma lukunsa. Nopein tapa lisätä metsien taloudellista tuottoa on hyödyntää ne hyvinvointipalveluissa, matkailussa ja liikunnassa. Globaaleilla markkinoilla paras valttimme on hiljaisuus ja puhtaus. Siitä eivät perinteiset metsäsiantuntijat puhu. Ei vaikka ne ovat asioita, joita kaipaavat kaikki maailman suuriin kaupunkeihin pakotetut ihmiset.

Rakennuspuu ja terva olivat pitkään tärkeitä puusta tehtyjä tuotteita, joiden varassa kansantalous kukoisti satoja vuosia. Valitettavasti puurakentamisen annettiin rapistua häpeällisellä tavalla. Kolmesataa vuotta kestäneen tervakauden jälkeen unohdettiin myös puun sadat kemikaalit lähes kokonaan. Moderni kuivatislauskin kykenee erottamaan pienpuusta ja teollisuuden sivuvirroista satoja kemikaaleja, joilla voidaan korvata synteettisiä yhdisteitä, jopa muovia. Samalla tekniikalla saadaan kaasua bioenergiaksi ja biohiiltä  pysyvään hiilensidontaan sekä palauttamaan viljelymaidemme vedenpidätyskyky ja kasvukunto. Suuret puut ovat oma lukunsa ja sellunkeittäjien tarinat tunnetaan. Puun käyttö polttoon on järkevää silloin, jos arvokomponentteja ei saada tai niille ei ole markkinoita.

Poukkoilevasta metsäkeskustelusta olisi syytä päästä kokonaisuuksien hallintaan.  Nyt on korkea aika ymmärtää yhden tärkeimmän luonnonvaramme kokonaisuus ja merkitys elämän sekä toimeentulon säilymiselle ilmaston lämmetessä. Monet iso ajurit kuten hiilen sidonta, muovin ja synteettisten kemikaalien korvaaminen, vesien puhtaus ja luonnon puskurikyvyn säilyttäminen sekä ihmisten tarve hengittää ilmaa ja rauhoittua ovat tärkeitä. Ne pitää nostaa esiin keskusteluissa, joissa jokainen meistä on metsäalan asiantuntija omalla tavallaan ja kokemuksellaan.

Kari Tiilikkala
Professori emeritus
MTT/Luke